Ikuisuusprojekti ja patalappu

Amalian toukokuun haaste on VIRKKAUS. No...siitä innostuneena kaivoin kissakassini laatikon pohjalta ja kaivoin sieltä esiin mun ikuisuusprojektini eli isoäidin neliöistä valmistuvan torkkupeiton. Noin puoltoista vuotta sitten innostuin noista neliöistä ja hieman suuruuden hulluna ajattelin tehdä heti kättelyssä torkkupeiton. Ajatus oli, et jollekkin annan sen joululahjaks. En sitten antanut. Enkä äitienpäivä lahjakskaan ja niin edelleen. Taas on tullut virkattua muutama neliö lisää ja laitettua yhteenkin, mut taas jo hieman tökkii. Tämän näköistä jälkeä olen saanut aikaan

Kyllä se vielä joskus valmiiks tulee. Ihan varmasti!!
Oon mä sentää jotain virkkaamalla valmiikskin asti saanut. Eilen työkaverini täytti vuosia ja piti jotain pientä ja itse tehtyä viedä lahjaks. Muutakaan en siihen hätään keksinyt, niin pyöräytin hänelle patalapun. Heh...ei mikään kaksinen lahja, mut oli kiva virkata välillä jotain muuta, kuin noita neliöitä. Lopputulos tämä

Ohjeen tähän otin Dropsin sivuilta. Siellä tää on nimellä kananmunapatalappu. Mulla ei nyt vain sattunut olemaan juuri niitä värejä kuin ohjeissa, mut kiva tuli tästäkin näillä väreillä.
Virkkaaminen on kyl ihan mun juttu. Paremmin pysyy toi koukku kädessä, kuin puikot.Ainoa mitä en oikein tunnu hallitsevan on toi lankojen päättely, et olisko hyviä ideoita.
 Tosta patalapusta innostuneena ajattelin, et mun poikien hoitotädeille vois virkata jotkut pienet ja kivat kesämuistiaiset.